Muovin jatkuvasti kasvava tuotanto ja kulutus kytkeytyy lukuisiin ympäristöongelmiin, kuten kasvaviin jätemääriin, ekosysteemeihin kulkeutuviin mikromuoveihin ja ilmastonmuutokseen. Yhteiskuntamallimme on pitkälti riippuvainen muoveista. Samalla ns. muovitalous on vahvasti kytköksissä lineaariseen fossiilitalouteen, koska muovisten kulutushyödykkeiden tuotanto pohjautuu fossiilisiin luonnonvaroihin, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta. Lisäksi tuotteiden elinikä saattaa olla huomattavan lyhyt. Näin ollen muoviin kytkeytyvien ongelmien ratkaiseminen edellyttää järjestelmätason muutoksia, ja ennen kaikkea siirtymää fossiilitalouteen pohjaavasta lineaarisesta mallista kiertotalousmalliin. Kiertotaloudessa keskeistä on (uusiutuvien) resurssien tarkka hyödyntäminen pidentämällä hyödykkeiden elinaikaa, käyttämällä uudelleen sekä tuotteita että niiden materiaaleja ja vähentämällä kulutusta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millaisina muoviongelman ratkaisuvaihtoehdot näyttäytyvät mediakentässä: mitä lineaariseen talousmalliin kytkeytyvälle muoviongelmalle tulisi tehdä, miten ratkaisumallit asemoituvat suhteessa toisiinsa, mitkä ratkaisumallit mahdollisesti puuttuvat julkisesta keskustelusta sekä miten ratkaisumallit kytkeytyvät kiertotalouden periaatteisiin. Työssä tarkasteltiin Helsingin Sanomien uutisointia muovitaloudesta ja sen luonnostellusta tulevaisuudesta vuosina 2017-2020. Tutkimusmenetelmä työssä oli foucaultilainen diskurssianalyysi, jonka avulla tunnistettiin kestävämpää muovitaloutta hahmottelevat diskurssit uutisaineistosta.
Uutisaineistossa muovitalous esitettiin useimmiten sen ongelmallisuuden kautta. Tämä ongelman määrittely, joka piti sisällään nykyisestä muovitaloudesta syntyvän jätteen määrän ja muovien tuotannosta syntyvät päästöt, ohjasi vahvasti uutisten hahmotelmia tulevaisuuden kestävämmästä muovitaloudesta. Vastauksena kestävyysongelmiin uutisaineistosta nousi hallitsevana kiertotalousdiskurssi, johon sisältyi aladiskursseina kierrätys, jätehuollon parantaminen, korvaaminen, kulutuksen ja tuotannon vähentäminen ja uudelleenkäyttö.
Kierrätys-aladiskurssi oli aineiston näkyvin diskurssi. Kierrätys-termi käsitti joukon aktiviteetteja jätteiden lajittelusta jätehuoltoon ja materiaalin uudelleenprosessointiin. Kierrätys-aladiskurssissa korostui tehokkuuden maksimointi teollisessa mittakaavassa. Muovin uudelleenprosessointi näyttäytyi ensisijaisesti jätemuovin mekaanisena käsittelynä granulaateiksi, mutta myös muovien kemiallisesta kierrätyksestä löytyi mainintoja. Kierrätys-aladiskurssia tuki jätehuollon parantaminen -aladiskurssi. Vaikka jätehuollon parantaminen sijoittui kierrätyksen kattotermin alle, se eriytyi omaksi aladiskurssikseen esiintymistiheytensä vuoksi. Jätehuollon kehittäminen -aladiskurssissa korostui kierrätettävän jätemuovin keräämisen maksimointi sekä kierrätyksen paremmuus muovijätteen energiapolttoon nähden.
Korvaaminen -aladiskurssissa nousi esille muovien korvaaminen muilla materiaaleilla, kuten lasilla, pahvilla ja metallilla sekä muovien korvaaminen uudenlaisilla muovien jäljitelmillä. Uusissa muovijäljitelmissä korostui biohajoavuus ja muovintuotannon eriyttäminen fossiilisista raaka-aineista. Toisaalta korvaaminen-aladiskurssissa korostui muovien yhteiskunnallinen arvo, sillä korvaavat materiaalit pyrittiin kehittämään mahdollisimman samankaltaisin ominaisuuksin kuin perinteinen muovi, ja toisaalta perinteisen muovin ongelmallisuus, sillä muovin korvaamiseen liitettiin lähes poikkeuksetta lisäarvoa.
Kulutuksen ja tuotannon vähentäminen -aladiskurssi kehysti muovin käytön vähentämisen kahta reittiä: materiaalitehokkuuden kautta ja ei-välttämättömien muovien pois jättämisen kautta. Kulutuksen ja tuotannon vähentämisen tarpeellisuus oli vahvasti tuotesidonnaista ja keskittyikin usein tuotteisiin, joiden käytön vähentäminen on käytännöllistä (esimerkiksi kertakäyttöiset muovituotteet). Uudelleenkäyttö-aladiskurssi oli varsin marginaalinen ja lähinnä täydensi kulutuksen ja tuotannon vähentäminen -aladiskurssia keskittymällä henkilötason muovituotteiden uudelleenkäyttöön ja näin ollen henkilökohtaisen muovinkulutuksen vähentämiseen.
Aladiskurssit olivat suhteessa toisiinsa ristiriitaisia ja epäjohdonmukaisia: selvää hierarkiaa ei eri aladiskurssien väliltä löytynyt, ja paikoitellen aladiskurssit sulkivat toisensa pois. Esimerkiksi uudenlaiset muovien variaatiot ja muovien käytön vähentäminen materiaalitehokkailla monikerrosmuoveilla olivat ristiriidassa kierrätystavoitteiden kanssa, ja yksimielisyyttä parhaasta toimintatavasta ei löytynyt. Lisäksi nykyisenlaiseen tehokkuutta korostavaan, muovien käytön välttämättömäksi tekevään talousjärjestelmään perustuvaa muovinkäyttöä haastavia diskursseja ei aineistosta juurikaan ilmennyt. Tunnistetut aladiskurssit olivat ristiriidassa kiertotalouden periaatteiden kanssa, korostaen muovien kierrätystä materiaalitasolla uudelleenkäytön sijaan ja mahdollistaen materiaalin arvon vähenemisen kierrätyksen seurauksena ja materiaalien poistumisen kierrosta. Hallitseva kiertotalousdiskurssi ei siis maalannut tulevaisuuden muovitaloutta toimimaan kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.
Kaiken kaikkiaan muovitalouden kestävyystransition kehystettiin tapahtuvan nykyisenlaisen talousjärjestelmän puitteissa teknologiakehityksen mahdollistamana. Lähestulkoon haastamaton kiertotalousdiskurssi edusti lähinnä vähittäisiä muutoksia vakiintuneeseen muovitalouteen prosessikeskeisen optimoinnin keinoin. Hallitseva kiertotalousdiskurssi keskittyi vastaamaan nykyisen järjestelmän aiheuttamiin jäte- ja päästöoireisiin pohjimmaisen kulutusongelman sijaan, toisintaen näin oletusarvoja muovitalouden tehokkuudesta ja taloudellisen kasvun tavoittelusta. Tulosten varjolla suomalaiset muovitalouden uutisdiskurssit eivät auta haastamaan vallitsevaa nykyjärjestelmää, regiimiä, riittävästi tarpeellisen kestävyysmuutoksen saavuttamiseksi. Tulosten ja muoviongelman monimutkaisuuden perusteella voisikin korostaa kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa muovitaloudelle kestävämpää järjestelmää kehittäessä.
Hanna Saarnio
Kirjoitus perustuu yritysten ympäristöjohtamisen oppiaineessa, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa tehtyyn gradutyöhön